sunnuntai 19. marraskuuta 2017

1930-40-luvun viihdemusiikkia Suomessa




Sotaa edeltävä aikana Suomessa oli jo BigBandejä, jotka soittivat jazzia ja rytmistä musiikkia. Äänilevyjen myynti kasvoi vauhdilla 30-luvun taitteessa. Viihdemusiikkia alettiin kutsua iskelmäksi.
   
YLE (Yleisradio) alkoi soittaa iskelmämusiikkia lähetyksissään vuodesta 1935. 

  






  
 Elokuvissa esiintynyt musiikki tarttui helposti kansan huulille. Joskus elokuvan  käsikirjoitus syntyi myös laulunsanojen pohjalta,  kuten elokuvassa Rosvo-Roope.









1930, Hiski Salomaa:   Lännen lokari




  1939, Viljo Vesterinen ja Dallapé:  Säkkijärven polkka





  1941, Tauno Palo elokuvasävelmässä:    Kulkurin valssi

           1949, Tauno Palo elokuvasävelmässä:  Rosvo-Roope







              1949, Reino Helismaa:   Meksikon pikajuna

                  1949, Tapio Rautavaara, Päivänsäde ja menninkäinen
LÄHTEET ja LINKIT:
Suomalaisen populaarimusiikin historiaa (wwwedu.oulu.fi/muko/lvakeva/afrohis/suomi.htm), Wikipedia, YouTube
Vuosiluvut ovat kappaleen levytysvuosia (video saattaa olla myöhemmin kuvattu)





LÄNNEN LOKARI


Täss' on lokari nyt lännen risukosta. Olen kulkenu' vaikka missä.

Olen käynynnä Piutsissa, Lousissa, Ratulaatissa, Miiamissa.

Olen kulkenut merta ja mantereita, ja Alaskan tuntureita.

Ja kaikkialla hulivilityttäret muistaa lännen lokareita.


Ja lokari on lokari, ja hellunkin ottaa, vaikka toise' emännästä.

Ja vesi ei tul' silmii', vaikka ne taukoo' iistiplikat näkymästä,

sillä Puittiss' on ruusu ja Lousissa on tähti, ja Alaskassa pulmusia.

Ja kaikki kuiskii, "Oletko sä nähnynnä lännen kulkuria?"


Miss' on Meksikon lempi ja Honolulu´ impi, ja Filippiinin keltanen flikka,

siellä lokari oo ollu' heitän keskelläänsä, mut' onko ollu' iiskin likka?

Miss' on kulkurin kulta? Sydän iskeepi tulta, niin kaunis oo heillä jo tukka.

Sä kun laulun kuulet, niin linnuksi luulet, taa' sen rakastuupi lännen Jukka.


On Friskossa käyty ja Orekoni nähty miss' on kesä sekä lumiset vuoret.

Takotass' on puitu, Pampiitsillä uitu, ja hellutettu vanhat ja nuoret.

Mutta punapuun kantoo' torppansa laittaa niin sinne se ilon päivä koettaa. 

Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa, niin vapaus se varmasti voittaa.

Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa, niin vapaus se varmasti voittaa


 MEKSIKON PIKAJUNA

Pikajuna Meksikon, halki kiitää, yö jo on, valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin, Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää. Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma, matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy. Missä lienee pysähdyksen syy?

Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa: Pikku-Pete, Iso-Pat, gangstereita molemmat, kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa. "Kädet ylös, gentlemen!", huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee. "Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee, kuula sille, joka kenkkuilee."

Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein, Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot, matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein. Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää. Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan: "Miehet lyödään tainnoksiin, mutt' naiset viedään pois Lempimättä nyt en olla vois."

Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa." Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Señores, Meille tehkää mitä vain mutt' naiset säästäkää, muuten teistä kehno muisto jää."

Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus. Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa. Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa. Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee, tehdään niin kuin rosvot määräilee."

Vanhapiika hypähtää Patin kaulaan, siihen jää, vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois. Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä, eikä Patin vastustelu estää niitä vois. Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu, vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I love you." Ryöstön uhrit tuijottavat silmät selällään, kuinka kaikki oikein päättyykään.

Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat tulisia ovat, niistä hehkuu lemmenlies. Kiljuu rosvo: "Kuulkaas Miss, minä olen naimisiss' ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies. Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa." puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa, Junavaunun ovesta hän säntää pakoon, jees, muttei pääse metriäkään ees.

Ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljän nyt, pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee. Vapauden takaisin, Iso-Pat sai tietenkin, vuorostansa apua jo Pete huutelee. Vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän. Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan, kun ei pysty Pete loistamaan.

Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu. Peten leukaan täräyttää suoran oikean. Untenmailla otsa hiess' siinä uinuu pikkumies. Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan, Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen Tuomari nyt laskea kai lukujansa sais, ennen kuin Pat siitä virkoais. (no mitäs te sitten narraatte)

Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on, rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien. Tehty on taas jako uus, takaisin kun omaisuus, saatiin alkuasukkaitten sekä jenkkien. Vaara ohi, rauha maas, iloinen on vaunu taas. Yksi vaan on synkkänä, no kuka arvatkaas: Vanhapiika yhdy ei nyt riemuun joukon muun.

"Onni taas on mennyt ohi suun... Huhhuijaa... Onni taas on mennyt ohi suun...Huhhuijaa... Onni taas on mennyt ohi suun"

Blues

 Blues Länsi-Afrikasta Amerikkaan Missisipin suistoalueelle (New Orleans) puuvillaplantaaseille työskentelemään tuodut orjat toivat mukanaan...